Alle tunnin matkan päässä Tallinnasta avautuu Lahemaa Kansallispuisto, upea luonnonkaunis paikka Suomenlahden rannikolla. Alueelta löytyy vehreää metsää, hietikkoisia rantoja, peltokaistaleita, pieniä kyliä ja näyttäviä kartanoita. Sellaista tunnelmaa, joka sopii täydellisesti keskikesän road tripin kohteeksi. Ja mitä olisi juhannusviikonlopun maalaisidylli ilman 1500-luvulta peräisin olevassa kartanomiljöössä majoittumista!
Rakastan uuden ja vanhan yhdistelmiä, ajan kerroksia ja menneiden vuosikymmenien ja satojen estetiikkaa. Juuri sellaista tunnelmaa tarjosi Vihula Manor Country Club & Spa, Baltian ensimmäinen kartanokylpylä, jonne saimme kutsun majoittumaan blogin kautta*.
Viipyminen Vihulan laajalla kartanoalueella oli monella tapaa itselle merkityksellinen.
Tuona ilta kun istuin vanhan navettarakennuksen yläkertaan kunnostetun hotellihuoneen leveällä ikkunalaudalla kylpytakissa, aivan siinä sisäuima-altaan yläpuolella, tunsin kaivattua raukeutta. Työnsin varpaita kohti raikasta ilmaa ja katselin juhannusillan sinertäväksi muuttuvaa maisemaa. Viimeistään tuona hetkenä tuntui, että sairastamiseen hujahtaneet viikot siirtyivät taakse ja kesäilo valtasi mielen.
Myöhemmin lähdimme öiselle kävelylle miehen kanssa, ollen ainoat liikkeellä ovat. Kävelimme etsimään aiemmin päivällä aivan liki vaeltaneita lampaita ja kahlasimme niityllä, jolla peura oli vain hetkeä aiemmin loikkinut ohitsemme. Ihmettelin valtavia raparpereita ja kuuntelin kaukaa kuuluvia eläinten ääniä.
Tiedän, että kuulostan nykyään toisinaan siirappiselta, mutta koen tämän hetkisessä elämänvaiheessani syvälle meneviä onnen hetkiä ja paikoin jopa liikutusta siitä, että nyt on monella tapaa niin hyvä. Ehkä tunteelle osaa myös antaa oikeuden olla ja tulla, sillä elämästä kuitenkin tietää, että se on lopulta vain vaiheita ja kokemusten sekä tapahtumien aaltoliikettä. Yhtä väliaikaisuutta. Mutta jos jossain, Vihulan maisemissa oli helppo päästä hetkeksi kehräämään hyvää mieltä ja unohtaa arki.
Istuimme yöttömässä yössä yhdelle valkoisista silloista, jotka nivoavat yhteen pieniä Mustajoen lampeen rakennettuja saaria. Kuu valaisi tyyntä vettä ja katselimme toisella puolella näkyvää päärakennusta, jossa sijaitsee tasokas ravintola. Erityistä Vihula Manor Country Club & Spassa on, että se suosii lähellä tuotettuja raaka-aineita ja oman maan antimia, lisäksi spa on ekokylpylä. Kartanon ruokalista on riistapainotteinen, joten päädyimme lounaalle ihan päärakennuksen kupeessa sijaitsevaan Kaval-Ants -tavernaan. Kellarin omaisessa kiviseinäisessä ravintolassa saa paikallisia ruokia ja pientä syötävää kohtuulliseen hintaan, ja myös kasvisvaihtoehtoja. Lisäksi se on kiva paikka suunnata vaikka lasilliselle.
Alueella on muutenkin paljon mahdollisuuksia, joten hemmottelun ohella Vihula sopii aktiiviselle. On minigolfia, metsää ja luontoa patikointiin, ekomaatila, votkatislaamo, leikkialue lapsille ja paljon muuta. Alue on niin laaja, pääkartanon lisäksi peräti 25 historiallista rakennusta sekä 50 hehtaaria puistomaata, että näin kesäsesonkinakin sai olla hämmästyttävän rauhassa.
Vasta aamiaisella huomasi, kuinka runsaasti lomailijoita oikeastaan olikaan saapunut kuka missäkin tarkoituksessa viipymään Vihulassa. Aamiainen tarjoillaan päärakennuksen ruokasalissa ja aurinkoisella säällä voi napata paikan parvekkeelta.
Aamulla olisi tehnyt mieli jäädä pehmeään sänkyyn, eikä matkaa olisi malttanut jatkaa, mutta Narva kutsui. Perusluokan huoneemme oli oikein hyvä. Oli miellyttävää majoittua kauniisti kunnostetussa historiallisessa rakennuksessa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin mielelläni testannut myös alakerran uima-allasalueen, mutta nyt mukaan pakatut bikinit jäivät odottamaan toista kertaa. Vielä ennen lähtöä unohduimme viereiseen rakennukseen katselemaan vastasyntyneitä kaninpoikasia ja muita eläimiä.
Keskikesän viikonloppu oli ihanaa aikaa viipyä Vihulan kartanossa, mutta voi kuvitella, että paikka pääsisi oikeuksiinsa myös ruskaviikkoina tai joulun alla. Vaikka kartano sijaitsee vain tunnin matkan päässä Tallinnasta, jollain tapaa tuntui kuin olisi ollut paljon kauempanakin. Ehkä asiaan osin vaikutti sekin, ettei paikan päällä kantautunut korviin kotimaan kieltä. Mietimmekin, että suuntaavatko suomalaiset turistit edelleen enemmän etelään, Saaremaan ja Pärnun suuntaan, vaikka itään lähtiessä on vaikka mitä kiinnostavaa ja helposti tavoitettavaa nähtävää.
Olimme liikkeellä vuokra-autolla, joka oli ehdottomasti se meille paras tapa. Se mahdollisti spontaanin liikkumiseen ja näimme useita lähietäisyydellä sijaitsevia kohteita, kuten vain muutaman kilometrin päässä sijaistsevan kauniin Itämeren rannikon. Siitä ja muista matkan kohteista myöhemmin lisää.
*Majoitus saatu blogin kautta.
