Kaupallisessa yhteistyössä Voglian kanssa.
Hämeen sydämestä ponnistanut, yli kolmekymppinen, nimetty kansainvälisyyttä silmällä pitäen, ensiaskelissa eteläeurooppalainen henki. Voisimme hyvin puhua minusta, mutta tällä kertaa enemmän kanssani lähes saman ikäisestä kotimaisesta vaateyrityksestä, Vogliasta.
Voglia syntyi vuonna 1983 Hämeenlinnassa, minä vuotta myöhemmin ihan lähellä, Tampereella. Sen nimestä voi aistia 80-luvun kansainvälistymisen, samoin kun omastani. Vanhempani päätyivät Anna-Mariaan, jotta se olisi helppo maailmalla. Ehkä aavistivat jo, että juuri sinne on kova tahto (tahtoa muuten tarkoittaa Voglian nimi). Itse suuntasin heti synnyttyäni Etelä-Ranskaan, tai oikeastaan tuon ikäisen tapauksessa voisi pikemminkin puhua sinne päätymisestä. Voglia taas yhdistyy siteissään muodin mekkaan Italiaan. Vaikka merkki on kokonaan kotimainen ja alusta asti perheyrityksenä toiminut, sen alkuun siivitti ajatus Italiaa henkivistä mallistoista, jotka on valmistettu laadukkaista italialaisista kankaista. Vähän samaa kai oli omassakin alussa, juuret syvällä Suomessa, mutta alkua työnsi eteenpäin ajatus ranskalaistumisesta.
Vaikka olemme lähes samanikäiset ja kotoisin samoilta alueilta, siinä meni kuitenkin melkein koko tähänastinen elinikä, että Voglian kanssa kunnolla kohtasimme.
Voglia, mikä ihana kolmekymppinen!
Vuosikaudet Voglia oli itselle se etäinen suomalainen vaatemerkki, josta ehkä edesmennyt isoäitini vaatteensa hankki. Tai ainakin kaikki ne saman ikäpolven edustajat. Niin siis kuvittelin. Sitten tämän vuoden aikana tapahtui jotain. En muista mikä oli ensimmäinen asia, mutta löysin itseni seuraamasta Vogliaa somessa ja fanittamasta kuviin tipahtaneita ajankohtaisia tyylejä. Hämmästelin jollekulle, että onko tämä todella se sama brändi, jonka luulin myyvän haaleita kotelomekkoja ja muodot piilottavia jakkuja. Kyllä, kyllähän se oli, mutta ison askeleen uuteen aikaan ottaneena. Näytti siltä, kuin kolmekymppinen Voglia olisi yhtäkkiä herännyt kukoistukseen ja päivittänyt ilmeensä ikäisekseen.
Tänä vuonna Voglia onkin ajankohtaistunut ihan ytimestä asti, nousihan tämän hämeenlinnalaisen perheyrityksen johtoonkin pian kolmekymppinen Katriina Virtanen. Voglia on siis alkanut näkyä ja kuulua, tai sitten minä vain olen herkistynyt sen viesteille. Joka tapauksessa pidän siitä, mitä näen ja kuulen.
Muistan istuneeni kesän lopussa Voglian näytöksessä Erottajalla ja rastittaneeni sylissä olevaan asuluetteloon yhden jos toisenkin catwalkilla kulkeneen vaatteen tai koko lookin. Ne näyttivät yhtä aikaa freeseille, mukaville ja ajankohtaisille. Näkemäni perusteella odotan jo innolla Voglian tulevan kevään sekä kesän antia.
Mutta on talven mallistollakin ollut paljon annettavaa. Kiikaroin pitkään klassista Cinema-villakangastakkia ja kepeää maksimekkoa. Viime viikkoisessa asiakasillassa Triplan myymälässä harmittelin täydellisen samettimekon kokojen huvenneen niin, ettei enää itselle sopivaa ollut. Pukeuduin sen sijaan kauniiseen paitamekkoon, joka tosin sekin myytiin heti alennusmyyntien alettua loppuun.
Suomalaista suunnittelua ja pieniä vaate-eriä
Voglia valmistaa pieniä vaate-eriä ja minimoi materiaalihukan, mikä takaa sen, ettei vaatteita juuri jouda hävikkiin. Asiakkaalle tämä tarkoittaa sitä, että mieleiseen malliin tai kuosiin kannattaa tarttua heti, jahkailu voi koitua kohtaloksi (kuten itse kantapään kautta huomasin). Toisaalta vastuullisuuden ohella hyvä puoli on uniikkius, pienet erät takaavat henkilökohtaisemmalta tuntuvia ja näyttäviä vaatteita. Suurin osa Voglian tuotteista valmistetaan omilla tehtailla Virossa.
Pidän siitä, että Voglia uudistuu, mutta arvoilleen uskollisena. Kotimaisuus ja vastuullisuus on läsnä, samoin kuin asiakaslähtöisyys. Voglia suosii luonnonmateriaaleja ja kierrätysmatskuja, mallistoja kehitetään asiakkaita kuunnellen ja ennen kaikkea, uutta ei tarvitse ostaa, Voglian vaatteita voi myös vuokrata. Lisäksi valikoimasta löytyy ylijäämäkankaasta valmistettuja tuotteita.
Tämä kuvien musta mekko on vastikään Voglian verkkokaupasta ostettu. Ihastuin ensi silmäyksellä ja klikkasin ostoskoriin heti. Hyvä niin, sillä nyt sekin on jo loppuun myyty. Vastaavan henkinen on kuitenkin esimerkiksi tämä laskoshelmainen mekko. Uusi mekko on monella tapaa täydellinen. Yksivärinen vaate on helppo yhdistää, materiaali laskeutuu kauniisti, ei ryppyynny ja tuntuu laadukkaalta. Lisäksi se on ajaton ja mukava päällä. Käsivarsien suojaksi voi talvella vetää paksun neuletakin tai jalkoihin polvipituiset saappaat, mutta eniten olen käyttänyt sitä viikon aikana ihan vain näin. Ylipäätään tällaiset laadukkaat mallit on ihan parhaita, ja kestävät käyttöä ja katsetta vuodesta toiseen, hyvänä esimerkkinä edellisen postauksen trikoomekko.
Ylellistä samettia ja juhlakauden säihkettä
Vietimme yhteistyön puitteissa Tunnetilan Ninan kanssa pikkujouluhenkisen illan Voglian kanssa Triplan myymälässä ja sen jälkeen tunnelmallisessa The Tower -ravintolassa. Ennen ravintolaan pääsyä edelsi kuitenkin juhlakauteen sopivan valikoiman sovittelu ja suosikkien poimiminen. Sovistuskoppiin vyöryin valtavan vaatekasan kanssa ja ihastuin, tai oikeastaan ihastuimme molemmat samettiin. Nina housuihin ja itse mekkoon (siihen, josta omaa kokoa ei enää löytynyt). Toinen kirkas suosikkini oli kimallejakku, joka näyttää livenä superhyvälle. Olisin pukeutunut siihen jos vain olisin keksinyt sopivan yhdistelmän, mutta tällä hetkellä myymälässä oli runsaasti erilaisia housuja, ja kuten tiedätte, en ole järin housuihminen.
Niinpä päädyin mekkoon, ja sametin ja kimalteen sijaan klassisempaan after work -tyyliin. Valitsin päälleni kuviollisen ja kauniisti laskeutuvan paitamekon, joka osoittautui ihanan tuntuiseksi päällä. Kuvien asut ovat siis Voglian mallistosta, ja osaa niistä löytyy vielä myynnistä ja vasta alkaneista alennusmyynneistä.
Nyt siis paljon tuotteita puoleen hintaan, joten kannattaa tutustua alevalikoimaankin, eikä ainakaan jäädä odottamaan, jos mieleistä löytyy!
Pikkujoulukuvat: Kristian Presnal
